Kenkien kopsetta Morsiussaunassa
Matka Tornion Naisteatterifestivaaleille 7.-10.6.2007

Kuka oli lähdössä ja minne, kun Skodaan pakattiin 6.6.2007 viisi tanssijaa, seitsemät epäilyttävän hajuiset flamencokengät, kauniin värisiä flamencohameita, saunavihtoja, kaksi cajónia, eväitä sekä sauna? No, tamperelainen Kirmaus-ryhmähän se suuntasi Tornioon esittämään Morsiussaunaa! Tuo muhevasti karjalaisia kansanlauluja, flamencoa ja varjoteatteria yhdistävä teos oli nimittäin valittu Tornion Naisteatterifestivaalien kilpailusarjaan. Seitsenpäinen ryhmämme oli innoissaan hienosta tilaisuudesta esiintyä. Tanssijoistamme kaksi joutui vielä jäämään Tampereelle junamatkaa odottelemaan, meidän muiden automatka lähti liikkeelle vatsanpohjan mukavasti kihelmöidessä pienestä jännityksestä.
Yhdeksän tunnin, lukuisten wc-käyntien, viilentävän uinnin, viiden jäätelön ja parin karkkipussin jälkeen saavuimme vihdoin Tornioon. Koska kaupunki oli meille kaikille outo, kysyimme tietä Naisteatterifestivaalien toimistolle ja heti kättelyssä meidät johdettiin – epäilemättä tahallisesti – harhaan. Toimisto kuitenkin pienen etsinnän jälkeen löytyi ja vastaanotto oli sydämellinen. Saimme heti ensikosketuksen festivaalin kansainväliseen tunnelmaan ulkomaan kielten soristessa iloisesti taustalla. Myös Haaparannan puolella sijaitsevassa hostellissa meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi tapahtuman monikymmenpäiseen esiintyjäjoukkoon.
Kuten kansainvälisen festivaalin tapaan kuuluu, seuraava aamu alkoi pressiaamiaisella, jossa taiteilijat saivat esittäytyä ja juoda sivistyneesti kahvia toimittajien seurassa. Myös kaksi ryhmämme puuttuvaa jäsentä rantautui junamatkan jälkeen Tornion leppoisaan ilmapiiriin. Kaukaisimmat esiintyjävieraat olivat matkanneet aina Etelä-Afrikasta, Yhdysvalloista ja Israelista asti. Myös lähempää Euroopasta, kuten Norjasta, Latviasta, Sloveniasta ja Tampereelta oli paljon väkeä. Joukossa oli performanssitaiteilijoita, muusikkoja, tanssijoita, nukettajia, näyttelijöitä ja kaikkien näiden alojen yhdistäjiä.
Festivaalin avajaiset torstaina 7.6. lähtivät liikkeelle värikkäällä kulkueella, johon kaikki halukkaat esiintyjät ja muutkin kynnelle kykenevät saivat osallistua. Kulkue lähti festivaalitoimistolta ja kiemurteli poliisiauton sekä moottoripyörä-, anteeksi pappatunturijengi Los Dementitoksen ohjastamana Tornion keskustan kautta Haaparannan torille. Ryhmämme oli asianmukaisesti varustautunut huomiotissiliivein ja saunavihdoin, jotka läiskyivät iloisesti ja välillä jopa uhoavasti morsiussaunalaulujen tahdissa. Tornion sää näytti parhaan puolensa ja tunnelma oli kuin saunassa konsanaan! Haaparannan torilla pidettyjen hauskojen juhlallisuuksien jälkeen syöksyimme kohti Haaparannan puolella olevaa esityspaikkaamme Folkets Bioa.
Esitystilamme oli mainio isoine katsomoineen ja näyttämön puulattia kuin tehty flamencokengille. Valo- ja äänimies jaksoi kärsivällisesti kuunnella korjausehdotuksemme ja säätää monitoreita aina vain kovemmalle. Saunakin nousi lavalle melkein itse tarviten vain pientä apua. Ryhmä koetteli tapansa mukaan ohjaajaraukkamme hermoja käyttäytymällä kuin pahaiset teinit – virallinen selitys on tietenkin ulkomailla keikkailun aiheuttama ylimääräinen jännitys. Ruhtinaalliset kaksi ja puoli minuuttia ennen esityksen alkua kaikki oli valmista. Onneksi saimme hieman lisäaikaa vetää ilmaa kerran sisään ja ulos ennen kuin alkumusiikki lähti käyntiin. Kiire unohtui lavalla ja olo oli hieno ja rento, tuntui ihanalta tanssia, näytellä, laulaa ja tehdä varjoteatteria. Yleisö katseli ensin aika hiljaa, mutta lämpeni pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Loppubuleriaksen soidessa morsiussaunainen tunnelma oli katossa ja uskoakseni kaikilla oli lystiä!
Perjantaina nautimme hyvästä säästä ja hollantilais-italialais-suomalais-norjalais-eteläafrikkalaisesta esityspaketista. Oli mukavaa saada palautetta, varsinkin niiltä, jotka eivät eri äidinkielen vuoksi tekstiä ymmärtäneet. Vielä hienompaa tietenkin oli, että palaute oli pääosin positiivista, välillä jopa suitsuttavaa. Emmehän me vaatimattomat suomalaistytöt ole semmoiseen tottuneet! Kilpailuasetelmasta ei kukaan maininnut sanallakaan, vaan kaikki olivat vilpittömän iloisia toisten onnistumisista. Illalla pidimme hostellilla kokoontumisajot koko esiintyjäporukan voimin. Innostuimme musisoimaan kahden harmonikan, kahden cajónin, djemben ja mainioiden laulajien säestyksellä, sulosoinnuista ja rytmin jytkeestä ei meinannut tulla loppua millään.
Lauantaina ajelimme tyytyväisinä kotiin ohjaaja-Annen jäädessä vielä katsomaan esityksiä. Myöhään sunnuntai-iltana tyytyväisyys muuttui onneksi ja autuudeksi, sillä Morsiussauna oli kaikkien 22 esityksen joukosta valittu festivaalin parhaaksi! ”Morsiussauna on jotakin uutta ja sellaista, mitä teatterissa ei yleensä nähdä”, kuulimme tuomariston jäsenen Ingeborg Riikin Ruotsin Riksteaternista todenneen perusteluissaan. Pohjolan Sanomat kirjoitti festivaalin jälkeen: ”Sauna tematiikkana, morsiamen saunottaminen aiheena, kerronnallisesti kalevalarunoutta ja karjalaista kansanlaulua käyttävänä esityksenä, jossa tapahtumat kuvataan vielä flamencon rytmissä, pitäisi olla mahdotonta yhdistää. Mutta Kirmaus teki sen. Ja erinomaisesti.” Tunnustuksen tuoma hehku ja innostus ovat säilyneet mielissämme ja katsastelemme mielenkiinnolla uusia esiintymismahdollisuuksia syksyn ja ensi kevään tullen.

Elina Pesonen / Kirmaus-ryhmä, Tampere